Viisi sote-virhettä
Kuntavaaleissa on kyse suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuudesta. Työmme oikeudenmukaisen #sote-uudistuksen puolesta jatkuu myös vaalien jälkeen.
Sote-keskustelussa toistuu usein viisi virheväittämää, jotka oikaisemme tässä.
Väite 1: Yritykset eivät voi valita asiakkaitaan
Asiakasvalinta tulee tapahtumaan muun muassa terveysbisneksen sijainnin kautta. Koska yritykset saavat korvauksen jokaisesta asiakkaaksi ilmoittautuneesta, kannattaa niiden sijoittua alueille, joilla asuu ja liikkuu mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat mahdollisimman vähän hoitoa.
Ruotsissa valinnanvapausjärjestelmä on lisännyt terveydenhoidon eriarvoisuutta. Ennen valinnanvapautta Botkyrkan lähiössä oli yhtä monta terveysasemaa kuin rikkaiden Östermalmilla. Nykyään jälkimmäisellä on kaksi kertaa enemmän, vaikka asukkaita on vähemmän. Myös Suomessa palveluiden saavutettavuuden parantuminen tulee erittäin todennäköisesti olemaan suurinta hyvinvoivien alueilla. Syrjäisempien seutujen pienituloinen eläkeläinen tai pitkäaikaistyötön lähiössä tulee edelleen saamaan hoitonsa lähinnä julkisella puolella.
Väite 2: Köyhäkin voi käydä yksityisellä
Hallituksen malli ei tarkoita, että laajoja erikoislääkäripalveluita ulotettaisiin kaikille pienituloisille. Sote-keskukset tarjoavat avoterveydenhuollon palveluita tavanomaisten sairauksien hoitoon nykyisten terveyskeskusten lailla. Muista palveluista pitää itse maksaa. Siksi on todennäköistä, että terveysfirmat markkinoivat asiakkailleen erilaisia lisäpalveluita. Näin syntyvät eriytyneet palvelut niille, joilla on varaa maksaa lisäpalveluista ja niille, joilla ei ole.
Väite 3: Malli säästää
Pakkoyhtiöittäminen ja – ulkoistaminen nostaa kustannuksia verrattuna nykytilanteeseen, koska tuottajia tulee enemmän, byrokratiaan ja hallintoon uppoaa enemmän rahaa. Lisäksi hyvätuloisten ja terveiden ihmisten hoitoa yksityisellä rahoitetaan jatkossa enemmän verovaroin.
Hallituksen kaavailema rahoituksen leikkaus kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä ja palveluiden saatavuuden parantamista ei ole mahdollista toteuttaa ilman sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksia. Maksujen osuus rahoituksesta on Suomessa jo nyt Pohjoismaiden korkein.
Koska maakunnalle ei anneta verotusoikeutta, jää niille kaksi vaihtoehtoa säästää: leikata suoraan palveluista tai korottaa jo valmiiksi korkeita asiakasmaksuja. Näin pienituloiset maksaisivat jatkossa enemmän itse palveluistaan kuin nyt ja hyvätuloiset yksityisiä palveluita käyttävät taas vähemmän kuin nyt.
Väite 4: Julkinen pärjää kilpailussa, jos se on tehokas
Suomalainen terveydenhoito kärsii resurssien, ei kilpailun, puutteesta. Kansainvälisissä vertailuissa suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on todettu kustannustehokkaaksi ja laadukkaaksi, siitä huolimatta, että erikoissairaanhoito tällä hetkellä lähes kokonaan julkisesti tuotettua. Valinnanvapauslainsäädännöllä pyritään pilkkomaan toimivia ja kustannustehokkaita rakenteita ja ohjaamaan verovaroja voittoa tavoitteleville yrityksille. Se vain pahentaisi resurssipulaa. Työterveydenhuolto Suomessa on myös pitkälti järjestetty suurten terveysfirmojen kautta. Niillä on jo asiakkaiden tiedot rekisterissään ja huomattavat markkinointibudjetit. Siten ne pystyvät markkinoimaan palveluitaan nykyisille, keskimäärin parempiosaisille asiakkailleen ja näiden perheille.
Väite 5: Kilpailu estää kermankuorinnan
Yksityiset sote-keskukset tulevat ohjaamaan monenlaista kalliimpaa palvelua tarvitsevat potilaat maakunnille. Näillä potilailla valinnanvapaus ei tule toteutumaan samalla tavalla ja yksityiset firmat saavat mahdollisuuden siirtää suurimmat kustannukset julkisen sektorin maksettavaksi. Se mahdollistaa kermankuorinnan.
Muun muassa näistä syistä vasemmisto haluaa uudistaa sosiaali- ja terveyspalvelut vastuullisesti ilman pakkoyhtiöittämis- ja ulkoistamismallia.
Kuntavaaleissa oli kyse suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuudesta. Työmme oikeudenmukaisen #sote-uudistuksen puolesta jatkuu myös vaalien jälkeen.
